Yhä useampi Suomessa kuoleva henkilö on asunut elämänsä aikana ulkomailla. Tämä voi vaikuttaa siihen, miten kuolinpesän osakkaat selvitetään perunkirjoitusta ja perinnönjakoa varten. Tässä artikkelissa käsitellään suomalaista perunkirjoitusta varten tehtävää sukuselvitystä, kun vainajalla on ollut ulkomailla asumisen jaksoja.
Jos perimysasioihin liittyy laajempi kansainvälinen ulottuvuus – esimerkiksi vainaja asui kuollessaan ulkomailla tai omaisuutta on ulkomailla – on huomioitava, että perimiseen saatetaan soveltaa ulkomaista lainsäädäntöä (PK 26 luku).
Kuolinpesän osakkaat
Kuolinpesän osakkaita ovat:
• Perilliset
• Leski, jolla on avio-oikeus, kunnes ositus on toimitettu
• Entiset aviopuolisot, joilla on avio-oikeus, kunnes ositukset on toimitettu
• Toissijaiset perilliset
• Yleisjälkisäädösten saajat
• Perinnöstä luopuneiden sijaan tulleet perilliset
Perinnöstä luopujat ja yksilöityä omaisuutta erityisjälkisäädöksillä (legaatilla) saavat eivät ole kuolinpesän osakkaita. Alaikäinen tarvitsee perunkirjoitukseen esteettömän edunvalvojan tai edunvalvojan sijaisen.
Sukuselvitys
Perunkirjoitukseen tarvitaan vainajan sukuselvitys viidestätoista ikävuodesta lähtien aina kuolinpäivään asti. Sukuselvitys voi koostua useista eri todistuksista. Sukuselvityksiä tekevät Digi- ja väestötietovirasto (DVV), evankelis-luterilainen ja ortodoksinen kirkko sekä Kansallisarkisto. Sukuselvityksen tehtävänä on osoittaa, ketkä ovat perilliset ja aviopuolisot.
Aikuisen ihmisen sukuselvitys ei aina voi olla täydellinen totuus. Lapsia voi olla rekistereiden ulkopuolella Suomessakin. Suomalaisella miehellä voi myös olla lapsia ulkomailla, vaikka hän ei olisi eläessään poistunut Pispalasta.
Käytännössä kuolinpesän osakkaiden selvittämisessä tavoitellaan:
1. Viranomaiselle (DVV) riittävää luotettavuuden tasoa osakkaiden vahvistamiseksi
2. Pankeille ja muille sopimuskumppaneille riittävää luotettavuuden tasoa
3. Perikunnalle itselleen riittävää varmuutta pesänjakoon ryhtymiseksi
Ulkomailla asuvat perilliset ja vainajan aviopuolisot tarvitsevat elossaolotodistukset Suomessa tehtävän perunkirjoituksen sukuselvitystä varten (PK 1:1). Elossaolotodistus hankitaan asuinvaltion paikalliselta rekisteriviranomaiselta, julkiselta notaarilta, Suomen lähetystöstä tai Suomen kunniakonsulilta.
Ulkomailla asuminen
Kotikunnan määräytymisestä säädetään kotikuntalaissa. Ulkomailla asuminen jaetaan kahteen luokkaan:
• Tilapäinen tai väliaikainen asuminen: Kotikunta säilyy Suomessa
• Vakituinen asuminen: Suomessa ei ole kotikuntaa
Kun joku muuttaa kotikuntaa tai siellä olevaa asuinpaikkaa, hänen on ilmoitettava siitä Digi- ja väestötietovirastolle (KotikuntaL 3 luku). Väestötietojärjestelmästä ilmenevät henkilön kotikunnat ja osoitteet kattavasti vuodesta 1983 alkaen.
Koska ulkomailla asumiseen liittyy usein matkoja kotimaahan, on johonkin pisteeseen saakka ihmisestä itsestään kiinni, mikä hänen statuksensa kulloinkin on. Henkilökohtaisia ratkaisuja, ilmoituksia ja niiden ajoituksia voi ohjata esimerkiksi verotus.
Suomi.fi-palvelun kautta voi tarkastella, onko ulkomailla asumisen jaksoja merkitty väestötietojärjestelmään omiin aiempiin kotikuntiin ja vakinaisiin osoitteisiin:
Suomi.fi <https://www.suomi.fi/etusivu>
Omat tiedot > Rekisteritiedot > Henkilötiedot > Aiemmat tiedot
Jos ulkomailla oleskelu on ollut matkailua, tilapäistä tai väliaikaista asumista, eikä kotikuntaa ole kirjattu ulkomaille, sukuselvitys tehdään lähtökohtaisesti Suomen väestötietojen perusteella. Jos taas ulkomailla asuminen on ollut vakinaista ja tämä ilmenee väestötietojärjestelmästä, tarvitaan kyseisiltä ajanjaksoilta sukuselvitystä tai virkatodistusta vastaavat asiakirjat kyseisten maiden viranomaisilta.
Ulkomaiset viranomaisasiakirjat
Pohjoismaissa on kattavat väestötietojärjestelmät, ja näistä maista saadaan yleensä suomalaisia sukuselvityksiä tai virkatodistuksia vastaavat asiakirjat.
Monista muista maista sukuselvityksiä tai virkatodistuksia vastaavia asiakirjoja ei kuitenkaan ole saatavilla. Ulkoministeriö ja ulkomaanedustustot ylläpitävät palvelussaan tietoa niin sanotuista estekirjemaista, joista tällaisia asiakirjoja ei ole mahdollista saada. Estekirje on Suomen viranomaisten arvio ja lausuma kyseessä olevan maan käytännöistä. Jos vainaja on asunut estekirjemaassa, paikallisia asiakirjoja ei edellytetä kuolinpesän osakkaiden vahvistamiseksi.
On joitain maita, joista ihminen voi itse saada sukuselvitystä tai virkatodistusta vastaavia asiakirjoja, mutta edesmenneen henkilön omaiset eivät niitä enää saa. On myös maita, joissa paikallinen viranomainen antaa tiedot vain Suomen diplomaattiselle edustustolle.
Suomen ulkoministeriön ja ulkomaanedustustojen tuottama Suomi ulkomailla -verkkosivusto tarjoaa ajantasaista tietoa maakohtaisista käytännöistä ja toimijoista. Palvelu on käytettävissä verkko-osoitteessa:
Finland Abroad <https://finlandabroad.fi/etusivu>
Osoite, lapsi, avioliitto – tee väestötietoilmoitus > Virkatodistus- ja osoitetiedustelut
Tietolähteet
Vainaja olisi usein ollut paras tietolähde mahdollisista ulkomailla syntyneistä lapsista ja solmituista avioliitoista. Sukuselvityksen täydellisyyden arvioinnissa merkitystä voi olla:
• Vainajan eläessään kokoamilla ulkomaisilla asiakirjoilla
• Vainajan omilla kirjallisilla lausumilla
• Vainajan kirjeenvaihdolla
• Läheisten antamilla selvityksillä
Paperisen arkiston lisäksi asiaan liittyvää tietoa voidaan saada esiin edesmenneen henkilön tietoteknisistä laitteista ja palveluista digiselvityksen avulla. Tällainen aineisto voi täydentää sukuselvitystä ja edesauttaa sen luotettavuuden arviointia.
Digi- ja väestötietoviraston vahvistus
Digi- ja väestötietovirasto (DVV) voi hakemuksesta vahvistaa – tai olla vahvistamatta – perukirjan osakasluettelon. Asiaa käsitellessään virasto voi pyytää lisäselvityksiä. Digi- ja väestötietovirasto ei päätä, ketkä ovat kuolinpesän osakkaita, mutta viraston vahvistus merkitsee osakasluettelon niin sanotun julkisen luotettavuuden tason saavuttamista.
Digi- ja väestötietoviraston on annettava vahvistus, jos väestötietojärjestelmässä olevien tietojen tai muun saatavilla olevan selvityksen nojalla on perusteltua otaksua, että perukirjassa olevat tiedot osakkaista ja aviopuolisosta ovat oikeat ja täydelliset (PK 20:9a).
Oikeustoimi, jonka vahvistettuun perukirjan osakasluetteloon merkityt pesän osakkaat ovat tehneet pesän puolesta muun kuin pesän osakkaan kanssa, on sitova, vaikka joku osakkaista on jäänyt perukirjaan merkitsemättä, jos se, jonka kanssa oikeustoimi oli tehty, ei tiennyt eikä hänen pitänytkään tietää, että pesässä oli tällainen osakas (PK 20:9c).
Edellä todetun seurauksena pankit ja muut toimijat yleensä hyväksyvät Digi- ja väestötietoviraston vahvistamaan perukirjaan merkityt henkilöt kuolinpesän osakkaiksi. Viraston vahvistus antaa toimijoille suojaa mahdollisia vaatimuksia vastaan. Vahvistuksen puuttuminen voi hankaloittaa kuolinpesän hoitoa, selvittämistä ja jakoa.
Myöhemmin ilmestyvä perillinen
Viranomaisen vahvistuksen ja asioiden käytännön hoitumisen lisäksi myös perikunnan kannattaa tavoitella sellaista luottamuksen tasoa, että pesänjakoon kannattaa ryhtyä.
Jos uusi perillinen tai testamentinsaaja ilmestyy pesänjaon jälkeen, hän voi vaatia perinnönjaon oikaisua tai uutta jakoa, jos hänen oikeutensa ei ole vanhentunut. Tämä koskee esimerkiksi tilanteita, joissa isyys vahvistetaan myöhemmin tai testamentti löytyy jälkikäteen. Heillä on oikeus myös korkoon, tuottoon tai korvaukseen hyödystä (PK 23a luku).
Kuolinpesän virheellisen osakasluettelon korjaus tehdään täydennysperukirjalla. Sen vahvistusta voi hakea Digi- ja väestötietovirastolta.
Perillisen tai testamentinsaajan on saatettava oikeutensa voimaan kymmenen vuoden kuluessa perittävän kuolemasta (PK 16:1).
Perintöverotusta koskeva oikaisuvaatimus on tehtävä verottajalle kolmen vuoden kuluessa verovuoden päättymisestä. Jos uusi perillinen ilmestyy tämän jälkeen, aiemmin maksettu liiallinen perintövero jää alkuperäisten osakkaiden tappioiksi.
Lähteet